Hämeen partiopiirin hallitus on päätynyt esittämään jäsenmaksuun ”maltillista” korotusta 25 eurosta 27 euroon. Miksi tästä aiheesta tulee edes kirjoittaa? Syytä ei tarvitse hakea kaukaa. Partion jäsenmaksu on jo pitkään noussut kovaa tahtia, ja Partion asema edullisena harrastuksena vaarantuu korotusten mukana. Samaan aikaan piirin tulokset ovat viimeiseltä parilta vuodelta olleet positiiviset. Esimerkiksi joulukampanjassa pikkupartiolaisten työ on tuottanut myös piirille entistä enemmän. Tulosta tarkastellessa voisikin todeta, että piiri teki viime vuonna voittoa yli kaksi euroa jokaista jäsentä kohden, eikä tässäkään mielessä korotuksille olisi painetta. Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan sitä, onko esitetty korotus niin maltillinen kuin väitetään. Heijastelen tätä väitettä kevätkokousmateriaaleissa esitettyjen sekä HP:n hallitukselta saamieni perusteluiden pohjalta.
Vielä vuonna 2012 jäsenmaksu oli 17 euroa. Ainakin parina viime kertana kun jäsenmaksun korotusta on esitetty, perusteina on käytetty inflaatiota. Tarkastellaanpa siis inflaatiota kyseisellä aikavälillä. Tilastokeskuksen mukaan inflaation vaikutus välillä tammikuu 2012 – tammikuu 2016 on ollut 3,1 %. Samassa ajassa jäsenmaksu on noussut 47 %. Tällä kertaa jäsenmaksun korotukseksi esitetään 8 % edellisvuoden tasoon nähden. Voidaanko perusteena maltillisille korotuksille siis sittenkään käyttää inflaatiota?
Sain kritiikkiä käyttämästäni inflaation tasosta, kun kyseenalaistin, miten jäsenmaksua voidaan esittää nostettavaksi inflaation takia, jos inflaatio on nollassa (tai jopa miinuksella). Sain perustelun: ”vaikka inflaatio olisikin lähellä nollaa, vuosittaisia 5-10 prosentin korotuksia tulee muun muassa vuokriin, sähköön, jätekuljetuksiin, painokuluihin ja erilaisiin piirin käyttämiin palveluihin (mm. isojen tapahtumien ruokailut)”. Se osa tästä on totta, ettei kuluttajaindeksin muutos suoraan painota piirille tulevia kuluja samoilla painotuksilla.
Lasketaan siis luvut uudelleen käyttämällä indeksiä, joka vastaa paremmin edellä mainittuja piirin käyttämiä palveluita ja kattaa seuraavat kulut: asuminen, vesi, sähkö, kaasu ja muut polttoaineet. Tämä rajatumpi kuluttajahintaindeksi onkin vuodesta 2012 noussut vain 2,4 % eli siis vähemmän mitä inflaatio eikä esimerkiksi 5-10 % vuosittain. Vaikuttaa siis, että piirissä eletään todella poikkeuksellisissa oloissa, sillä 47 % korotuksiin ei päästä edes tupakan ja alkoholin hinnassa. Se, miten Hämeen partiopiirissä kustannuksien nousu on ollut näin hurjaa, ei ole minulle vielä auennut. Todellisuudessa kustannustason nousuksi voitaisiin mielestäni arvioida esimerkiksi 2%, joka on vielä selkeästi esimerkiksi OP :n kustannusennusteen (2017) yli, ja tällä tavoin voitaisiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi harkita huomattavasti pienempää jäsenmaksun korotusta jos ollenkaan.
Toisena perusteena korotuksen maltillisuudelle on pyrkimys pitää tapahtumien osallistumismaksut alhaisina. Käytännössä tässä pelataan siis sama inflaatiokortti hieman eri muodossa ja uhataan: kun rahaa joka tapauksessa kuluu aiempaa enemmän, niin jostain me se otetaan. Jos taas ajatellaan, miten kustannukset jaetaan, on kyse periaatteellisesta ja hieman kaksipiippuisesta asiasta. Kun osallistumiskustannuksia katetaan piirin varoista, ei aktiiveja rankaista osallistumisesta. Tämä taas sotii sitä periaatetta vastaan, että jokainen lippukunta maksaisi siinä suhteessa, mitä jäsenet vaikkapa kouluttautuvat eli siis piirin palveluita käyttävät. Onneksi tämäkin ongelma on jo aiemmin ratkaistu ja päädytty siihen periaatteeseen, että osallistumismaksuissa pyritään omakustannehintaan, ja lähinnä välilliset kustannukset katetaan piirin toimesta. Ollaanko tätä jo tämänkin vuoden toimintasuunnitelmaan kirjattua periaatetta nyt siis murtamassa?
Epäselväksi jää esimerkiksi myös, miten ”yleisen taloustilanteen heikentyminen näkyy selvänä kustannusten kasvuna myös partiopiirin välillisissä ja välittömissä kustannuksissa”. Kokonaisuudessaan perusteluiden vakuuttavuudesta voidaan vetää muutamakin erilainen johtopäätös.
1. Mukavan kuuloinen korotus on vedetty hatusta ja perusteluiksi on liitetty tutut vanhat jargonit, joita ei välttämättä itsekään ole ymmärretty.
2. Korotus on laskettu olevan tarpeen, mutta jostain syystä oikeaa syytä korotukselle ei haluta kertoa.
3. Kustannukset ovat oikeasti nousussa, mutta perusteluina on yleisen hintatason nousun sijaan esimerkiksi heikko kilpailuttaminen tai erittäin epäedulliset pitkäaikaiset vuokra- tai muut sopimukset.
4. Jäsenmaksun hintaa on päädytty vertaamaan muihin piireihin, ja todettu että vielä on varaa korottaa.
Messukylän Metsäpojat aikoo tehdä vastaesityksen ja esittää vuoden 2017 jäsenmaksuksi 25 euroa.
Samuli Kinnunen kirjoitti Messukylän Metsäpoikien kannanoton Hämeen Partiopiirin jäsenmaksun korotusesitykselle.
Kannanottoa tukevat:
Antti Kinnunen, lippukunnanjohtaja, Messukylän Metsäpojat ry
Timo Nurmilo, lippukunnanjohtaja, Tampereen Kotkat
Toni Laine, lippukunnanjohtaja, Meripartiolippukunta Niihaman Saukot ry
Kalle Timola, lippukunnanjohtaja, Tampereen Eräpojat ry
Oskari Nääjärvi, lippukunnanjohtaja, Kanavan Vartijat ry
Markku Palomäki, lippukunnanjohtaja, Partiolippukunta Harjun Veikot ry
Milla Tuominen, lippukunnanjohtaja, Partiolippukunta Harjusiskot ry
Leena Vesto, lippukunnanjohtaja, Pirjetan Partio ry
Sisko Björk, lippukunnanjohtaja, Myllykylän Harjuvuokot ry
Tapani Siivola, lippukunnanjohtaja, Kyynärön Kiertäjät ry
Sanna Lähdeniemi, lippukunnanjohtaja, Punkalaitumen Metsänkävijät ry
Mikko Pietilä, lippukunnanjohtaja, Kuoreveden Kotkat ry
Roosa Parkkinen, lippukunnanjohtaja, Hämeenkyrön Hälläpyörät ry
